4.

Siinä komeili suuri kuva, jonka etualalla nökötin minä. Olin juuri noussut uima-altaasta. Bikinit olivat hieman kääntyneet ja hiukseni valuivat vettä kuin Niagaran putoukset. Nämä ulkonäkööni negatiivisesti vaikuttavat asiat olivat kuitenkin pieniä sivuseikkoja siihen verrattuna mitä näin. Mahassani oli kaksi suurta vatsamakkaraa ja reiteni olivat litistyneet altaan kaidetta vasten. Pystyin melkein kuulemaan rasvan tirinän katsoessani kuvaani. Hivutin silmiäni ylemmäs ja huomasin vetäneeni päätäni taaksepäin, ja kuvassa minulle oli muodotunut iki-ihana kaksoisleuka. Hengitin kiivaasti sisään ja ulos samalla klikaten tärisevin käsin kommenttilaatikon esiin.
"Ehhehheh oli paras meno, Roosallekkin tais karkit maistua ;)"
"Mä eilen mietinkin mihin mun pullat katos..."
"Oikeesti nauroin sille Ronin valas jutulle, ja repesin uuestaa ku näin tän kuva"Ja kaikkein alimpana näin Ronin nimen kohdalla tekstin:
"Pelastakaa valaat!"
Kommentti oli saanut aamun mittaa 22 tykkäystä. Paiskasin läppärin kannen äkkiä kiinni, ikään kuin paetakseni kommenneta, jos en näkisi niitä ehkä niitä ei enää olisi. Tietokone vierähti nopean liikkeeni voimasta lattialle ja sammui, mutta tällä hetkellä se ei ollut niin suuri murhe, että soisin sille ajatuksia. Ryömin peiton alle turvaan kovaa maailmaa ja päästin valloilleen pari kyyneltä jotka valuivat pitkin poskeani ja lopulta putosivat sängyn pehmeälle pinnalle.
    "Mitä ihmettä, vieläkö sä nukut. Nyt ylös kello on jo kolme!" kuulin äidin äänen sängyn yläpuolelta. En kuitenkaan kokenut aiheelliseksi tulla ulos turvapaikastani, halusin jäädä sinne, enkä enää koskaan kohdata  maailmaa, saati sitten itseäni. Äiti ei kuitenkaan selvästikkään piitannut siitä oliko maailma kova, pehmä vaiko kuminen vaan vetäisi peiton oma aloitteisesti pois päältäni. "Anna mun olla, mee pois!" karjaisin käheällä, mutta kuuluvalla äänellä. Äiti säpsähti ja otti askeleen taaksepäin. "No kiukuttele sitten" hän tokaisi ja häipyi mielenosoituksellisen äänekkäin askelin. Rauhani oli kuitenkin jo rikottu ja itsesäälissä kieriskelyn tunnelma särjetty. Nousin ylös vetäen valkoisen tuubimekon, joka yhä oli päälläni pois ja hipsin kokovartalopeilin luo. Tutkin kehoani tarkkaan katseellani ja puristelin sitä joka puolelta. Kuinka en ole voinut ennen huomata sitä kaikkea ylimääräistä mikä siinä kulki mukana. Nyt piti ehdottomasti ryhtyä toimenpiteisiin, itsesäälissä rypeminen ei auttaisi minua millään tapaa. Päädyin ajatukseen herkkulakon aloittamisesta, jos vaikka viisi kiloa saisi pois, sitten olisin varmasti paljon paremman näköinen. Ja voisi vaikka vähän alkaa liikkumaan. Vilkaisin sivusilmällä maassa lojuvaa läppäriäni ja kyykistyin painamaan sen virtanappia. Kone päätti sentään asettua puolelleni ja hurahti iloisesti käyntiin. "Nuoren normaali paino" näpyttelin avautuneeseen googleen.