1.

Katsoin opettajan ruskeitten viiksien liikehdintää, ne pomppivat ylös ja alas hänen puheensa mukana. Taululle ilmestyi matemaattisia yhtälöitä, mutta minä vilkuilin enemminkin kelloa jonka viisarit vapauttaisivat minut kahden minuutin kuluttua. Sekunttiviisari liikehti ahdistavan hitaasti ja olin varma että se nauroi kärsimykselleni. Löin pääni tuskastuneesti pulpettiin ja kuuntelin viiksekkään opettaja Harrin puhetta. "Kotitehtävät ovat sivulla 172, muistakaa tehdä ne!" hän huusi hälinän yli. Kukaan ei kuitenkaan enää kuullut, sillä kello oli viimein päättänyt lopettaa oppilaitten ahdistuksen ja päästää heidät viikonlopun viettoon.
   "Mirandalla on bileet huomenna, tuutha sä?" ystäväni Kamilla hihkui korvani juuressa meidän kävellessämme pitkin huonokuntoista kävelytietä. "Juu tietty, ketä sinne tulee?" hihkaisin. "No ihan kaikki! Kuulin kun Miranda puhu että Ronikin olis tulossa" Kamilla sanoi ja hymyili tietävästi. Punastuin hieman ja käännyin äkkiä risteyksestä josta lähdimme eri suuntiin. "Mä soitan sulle" Kamilla huusi ja nauroi.
   Lysähdin sängylleni ja heitin koululaukun pöydän alle. Otin laatikon kätköistä suklaapatukan avaten samalla läppärini kannen. Luin facebookin etusivua "Tänään bileet Mirandalla kaikki parhaat tulee!" komeili ylimmäisenä ja siitä oli tykännyt vartissa yli kolmekymmentä henkilöä. Porukkaa oli siis tulossa paljon. Jätin läppärin surisemaan sänkyni päälle ja hiivin keittiöön hakemaan jäätelöä. "Äiti millon sä teet ruuan? Mulla on nälkä!"