8.

Illalla kun kaikki nukkuivat, hiivin alakertaan ja suuntasin keittiöön. Avasin jääkaapin ja otin sieltä jogurtin, leipäpussin, sekä hotdog paketin, mutta minulla ei ollut aikomustakaan syödä niitä. Jogurtti 170 kaloria, leipäviipale 54 kaloria, hotdog yli 300 kaloria. Siirryin pakastimen puolelle, jäätelötuutti 180 kaloria, jäätelöpaketti yli 1000kaloria, pakastekorvapuustit 250 kaloria. Kirjoitin nopein kynän vedoin kaikki punaiseen vihkoon ja hiippailin sitten takaisin huoneeseen. Pureskelin pääryynää ja samalla googletin erilaisia laihtumiskeinoja. Tietokoneen kello näytti jo kahta yöllä ja huomenna olisi koulua. Erilaiset dieettiohjeet ja kalorilaskurit pyörivät silmissä ja lopulta tunsin pääni liian raskaaksi.
   Herätyskello herätti minut jälleen uskollisesti, niinkuin joka aamu. Poskeeni oli painatunut näppäimistön ääriviivoja, sillä olin ilmeisesti nukkunut sen päällä. Nousin vastahakoisesti ja lähdin kompuroimaan alas portaita. Liika valvominen oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja viimeisillä askelmilla kompastuin ja lensin päistikkää lattialle. Suljin silmäni ja jäin siihen makaamaan.
   "Apua Roosa, hengitätkö sä? Mikä sulla on?" heräsin kimeään naisääneen jonka tunnistin äidiksi. Avasin silmäni ja nousin vaivalloisesti istumaan. "Mä kai nukahin", totesin ja hieroin silmiäni. "Voi hyvää päivää, monelta sä kävit eilen nukkumaan? Nyt vauhtia sä myöhästyt koulusta!" äiti hätääntyi ja auttoi minut seisomaan. Juoksin äkkiä takaisin yläkertaan ja kiskoin farkut jalkaan, sekä hupparin päälle. Kävelin ympäri huonetta välillä kädessä suoristusrauta ja välillä ripsiväri. Hätäisen laittautumisen jälkeen vetäisin laukun mukaan ja lähdin juoksien kouluun.
   Perille päästyäni, muistin että olin unohtanut aamupalan. Vatsa tuntui itseasiassa mukavan tyhjältä, ei ollenkaan kipeältä tai nälkäiseltä. Vilkaisin lukujärjestystä, maantietoa. Niimpä tietysti, saisin taas kuulla kunniani. Koputin oveen hieman aremmin kuin edellisellä kerralla. "Yllätys yllätys jälleen myöhässä MINUN tunniltani", opettaja tokaisi ja hänen silmistään lenteli salamoita. "Paras olla todella hyvä syy". Katselin luokkaa, joka selvästi odotti että sanoisin jotain nokkelaa ja oli jo valmistautunut nauramaan. "Nukuin pommiin", minulta kuitenkin pääsi. Oppilaat katsoivat toisiaan ihmeissään ja maantiedon opettajan ilme oli hölmistynyt. "Ei muurahaisia, elefantteja tai lottovoittoja?" hän kysyin ihmeissään. "Ei", totesin. Opettaja päästi minut luokkaan ja oli selvästi häkeltynyt, koska kotona huomasin että hän oli unohtanut laittaa myöhästymismerkinnän Wilmaan.