11.

Katselin kasvonaamio tuubeja, meikkipurkkeja ja korutelineitä, jotka lojuivat sikin sokin pöydällä. Yleensä valmistauduin lähes koko päivän illan bileisiin, mutta nyt en olisi jaksanut. Olisin vain halunnut jäädä katsomaan Täydellisiä naisia ja mussuttamaan suklaata. Suklaata? Olimpa taas säälittävä, suklaa on kiellettyjen ruokien listalla numero yksi! Sätin itseäni hetken ja vedin mutanaamion käteeni levitellen sen tasaisesti kasvoilleni.
   Musta glitteritoppi lojui vieläkin sängyn alla rytyssä, siellä se oli lojunut jo kohta kuukauden. Se oli ollut siellä siitä asti kun sen olin sinne heittänyt. Vetäisin topin käteeni ja huomasin sen olevan aika ryppyinen. Kiisin alakertaan ja kaivoin esiin silitysraudan. Pesuohjelappu näytti silityksen kohdalla kahta palloa. Hyräilin rauhallisesti Salattujen elämien tunnusmusiikkia ja poistuin tyytyväisenä toppi kädessä omaan huoneeseeni.
    Musta toppi oli saanut jäädä henkariin roikkumaan, en ollut edes uskaltanut koittaa sitä päälle. Olin miettinyt pitkään mitä uskaltaisin pukea, mutta kaikki edelliset bilevaatteeni olivat niin... tiukkoja. Ne korostivat jokaista makkaraani ja paksut reiteni oikein pursusivat ulos lyhyiden hameiden alta. Samantien olisin voinut vetää päälle ison säkin.
  Kesken meikkauksen kuulin jonkun syöksyvän huoneeseeni. "Mikä sulla kestää, meiän pitäis olla jo menossa!" Kamilla parkaisi hengästyneenä. Vilkaisin nopeasti yllättyneenä Kamillaa ja sitten kelloa hänen takanaan. Kohta seitsemän. "Kyllä me ehitään, ei siellä nyt heti tarvi olla", huokaisin. "Joopajoo, sitten tietenkin jäädään kaikesta kivasta paitsi", bestikseni äksyili. Huokaisin rauhallisesti ja jatkoin luomivärillä taiteilua. "Mitä sä laitat päälle?" kuului yllättäen. "Meinasin lähtee näissä vaatteissa", sanoin. "Mikä ihmeen nunna susta on tullu?" Kamilla parati. Hyvähän hänen oli sanoa tuolla vartalolla. Hänellä ei ollut yhtäkään ylimääräistä kiloa kannettavanaan. Yhtäkkiä minua alkoi suututtaa hirveästi ja päätin olla enää sanomatta mitään. "Jos sä aijot olla tommonen, niin mä lähen. On mulla muitakin kavereita! Kaiken lisäks Antti sano että se vippaa mulle pari röökiä". Kamilla töksäytti ja lähti huoneestani nenä pystyssä. Kuuntelin loittonevia askelia ja lopulta oven pamahdusta. Vasta sitten lysähdin maahan ja heitin ripsivärin seinään. Miksei kukaan ymmärtänyt minua?