10.

Kello löi jo taas seuraavan päivän lukemia, mutten saanut unta. Istuin sängylläni ja nojasin seinään. Tik tak tik tak... Silmäni tuijottivat määrätietoisesti valkeaa seinää, eikä niillä ollut aikomustakaan lopettaa sen tuijottamista. Tik tak tik tak... Suuni oli kuiva, mutten silti voinut nousta hakemaan vettä. Tik tak tik tak... Korvani kuulivat jokaisen kellon lyönnin ja jokaisen narahduksen joka kuului milloin mistäkin. Tunsin myös jokaisen pienen tuulenvireen joka tulvahti sisään hieman raollaan olevasta ikkunsta. "Tik tak", huokaisin lähes ääneti ja suljin silmäni.
   "Oikeesti mä oon niin läski", Kamilla puhisi ja puristeli mahaansa. "Mun on oikeesti alotettava dieetti!" Katsoin katkerasti Kamillan littanaa mahaa, ja ohuita pitkiä jalkoja. "Joopajoo", huokasin ja naurahdin tekaistusti. "Siis kato näitä ihrareisiäki, Kamilla parahti ja heilutteli jalkojaan ilmassa. "Sä oot tosi laiha" yritin. Koulunkello kuitenkin pelasti minut typerältä ja hyödyttömältä keskustelulta. Asia ei kuitenkaan vain poistunut mielestäni, sillä biologian kasvit eivät tunnilla pysyneet ajatuksissa päällimmäisenä.
   "Noniin hyvää viikonloppua kaikki, olkaa ahkeria", biologian opettaja lopulta totesi ja kasasi kirjansa pöydälleen pinoon. Luokka ryntäsi kovaa vaihtia ulos, minä mukaanlukien. "Huomenna sitten Niilon bileet, etkä häivy kesken kaiken minnekkään", Kamilla huikkasi ennenkun ehdin paeta koulun pihalta. En vastannut, mutta tiesin että eipä tässä ollut muitakaan vaihtoehtoja. Yleensä olin innoissaan bileistä, mikä minulla nyt oli? Syysmasennusta varmaan.
   Kotona lysähdin väsyneenä sängylle ja tuijotin pehmonallea silmiin. "Tik tak", kuiskasin sille ja suljin silmäni.