13.

66 kilogrammaa. Kuusikymmentäkuusi, jos olisi vielä yksi kutonen lisää se olisi paholaisen luku. Minulle kaksin kutosta riitti paholaiseksi. Näytän yhtä lihavalta kuin viisi kiloa sitten, kenties jopa lihavammalta? Pakko päästä tasan kuuteenkymppiin, se kuulosti hyvältä. Äiti painoi sen verran ja hän oli oikein sopusuhtainen.
   Vetäisin verkkarit jalkaan, kolmen vartin lenkki odotti, se kuluttaa kolmanneksen enemmän kaloreita kuin puolituntia. Vaistosin talven tulon, kohta ensilumi jo satelisi maahan. Ihanina kevyina valkoisina hiutaleina. Joku päivä olisin niitäkin kevyempi. Naurahdin ääneen tyhmille ajatuksilleni, aloin selävästi olla unen tarpeessa. "Moi taas", kuului takaani kummallisen tutulla äänellä. Käännähdin ympäri nopeasti ja olin vaistomaisesti valmis pamauttamaan tunkeilijaa päähän. "Hei vähän varovaisuutta noitten nyrkkien kanssa, emmä sua syö", poika naurahti. "Janne?" pääsi suustani. Poika katsoi minua huvittuneena: "Eikun muumipeikko". Loin katseen nolostuneena alaspäin ja toivoin Jannen vain lähtevän nopeasti, näin ei kuitenkaan tapahtunut. "Mitä sulle kuuluu, viimeks lähit niin nopeesti". "Ei ihmeempiä", vastasin vältellen. "Taijat tykätä lenkkeilystä, tulisiks sä meille vaikka kaakaolle, se ois aika ansaittua liikunnan jälkeen", poika kysyi ja hymyili samalla puhtaan viattomasti. "Okei", ähkäisin nopeasti. Olin selvästi juossut liian kovaa, kun sydän pamppaili tähän tahtiin...
   "Haluutko toisen pullan, äiti leipo näitä aamulla?" Janne kysyi. Tartuin kohteliaasti toiseen ihanalta tuoksuvaan kanelikierteeseen. Poika katsoi minua silmät tuikkien ja haukkasin pullaa vahingossa väärään kurkkuun. "Älä tuijota", käskin ja punastuin taas. Katsoimme hetken toisiamme silmiin, mutta juuri sillä hetkellä puhelimeni pirahti soimaan. "Missä ihmeessä sä olet?" äidin ääni kysyi hieman huolestuneena. "Kaverilla", vastasin. Puhelu loppui lyhyeen ja sain passituksen kotiin, ilmeisesti jotain tärkeääkin asiaa. Pahoittelin äkkinäistä lähtöäni Jannelle joka toivotti hyvää illan jatkoa samoilla tuikkivilla silmillä. Taas sydän pamppaili, enkä ollut edes hengästynyt.